?

Log in

Rupesin tossa sängyssä maatessani pohtimaan kaikkia tärkeitä ja… - No-one thinks what I'm doing is the right way forward [entries|archive|friends|userinfo]
fanny

[ userinfo | livejournal userinfo ]
[ archive | journal archive ]

[Jan. 28th, 2007|09:50 pm]
fanny
[tältä tuntuu |thoughtfulthoughtful]
[päivän musiikki |iron maiden - wasting love]

Rupesin tossa sängyssä maatessani pohtimaan kaikkia tärkeitä ja ajankohtasia asioita sekä yleisiä myyttejä. Mitä enemmän asioita miettii, sitä suuremmilta ja ylitsepääsemättömiltä ne vaikuttaa. Mielen valtaa ahdistus eikä voikaan nukkua vaan pitää yrittää saada vastaus tai loppuratkaisu kaikkeen. En saa mitään päätettyä ja kelaan samaa kuvaa mielessäni ihan turhaan. Välillä en tunne täyttä varmuutta siitä että onko pohtiva luonne positiivinen asia. Usein löytää ittensä niin väsyneenä ja surullisena, harmistuneena sängystään itkemässä jollekin ylisuurennellusta asiasta.

Kirjaimellisesti vituttaa puuttua toisten asioihin vaan sen takia että tuntuu, ettei ne ite osaa hoitaa asioitaan. En nyt tarkoita sellaista asioihin puuttumista, mitä kaikki vihaa. Mua on monta viikkoa jo ärsyttäny erään ihmisen tapa toimia tietyssä tilanteessa enkä vaan jaksa kattoo sivusta sellasta. Tekee mieli kirota ja huutaa ettei se tekis samanlailla ku kaikki muut. Tietysti suututan nyt vaan ne mutta entä sitten, mikseivät itse mieti muita? Mun oma mielipide on se, että jos joku ihminen saa kokea saman paskan tarpeeks monesti, ja luonne on sellane ujo ja epävarma, niin se ei vahvista. Tuskinpa.

Miks tytöt kantaa kaunaa ilman syytä? Nyt sanon jo etukäteen, että suurentelen asioita koska tuntuu siltä. Tunsin aina välillä kun katsoivat mua sivusilmällä, ei niinkään halveksuen, vaan lähinnä katsoen pitääkö kuulemansa paikkaansa. Oli varmasti huonoin ensikuvan anto minkä pystyin antamaan, mutta se johtui epämukavasta tilanteesta. Kyllä kaverit varmasti tietää etten ole hiljainen tai sellainen joka ei uskalla tai halua riehua ja pitää hauskaa porukalla. Tilanne vaan ei tuntunut tarjoavan mahdollisuutta ottaa osaa. Vaikutin varmasti ujolta ja totiselta tyypiltä, mitä en allekirjoita. Päätin kuitenkin yrittää ja keskustelu kohotti mieltä enkä enää jaksanut ajatella niitä, jotka eivät varmaan vaihda mielipidettään vain koska olivat kuulleet mitä mieltä pitää olla.

Rupesinkin miettimään että millanen ihminen olen ongelmatilanteiden ratkaisussa. Jos olen toiminut väärin, en jostain syystä oikein osaa tai halua ratkaista ongelmaa, varsinkaan ellei kyseinen henkilö ole minulle kovinkaa tärkeä. Mutta jos taas toinen osapuoli on niinsanottu syypää ongelmaan ja puhun kasvotusten, osaan mielestäni ratkaista asiaa kypsästi ja toisen osapuolen ajatukset huomioonottaen. Tietysti käyttäytymiseni riippuu täysin ongelman aiheesta sekä hetkestä ja muista lukuisista asioista, mutta suurimmaksi osaksi ehkä pienen ylesityksen kanssa käyttäydyn tavalla, jonka jo osaan ennustaa.

Ehkä yritän ymmärtää toisia riidassa sen takia, että vihaan riidellä ja kinata. Vihaan sitä pettynyttä, avutonta katsetta kun ei enää tiedä mitä haluaa. Tai kun ei enää tiedä riittääkö se että haluaa. Vihaan hiljaisia hetkiä kun ei ole enää mitään sanottavaa. Tulee kylmiä väreitä selkään, kun muistelee jotain noista hetkistä.
Kuitenkin olen todella uppiniskainen ja itsepintainen, enkä tykkää antaa periksi tai myöntää olevani väärässä vaikka tietäisin olevani. Joskus minulle tuottaa vaikeutta pyytää anteeksi vain ylpeyteni takia, mutta onneksi ei kovin usein. Täytyy varmaan viimeistään tässä vaiheessa myöntää, että olen tullut vähän isääni. Parhaat geenit perittynä, itsepäisyys sekä suurempi riski verisuonitauteihin, liikalihavuuteen, diapetekseen ja korkeaan kolesteroliin.

Ettei tuosta vikasta lauseesta jää paha mieli niin täytyy muistaa että isiltä on peritty kielipää, musiikkikorva ja mahtava huumori. Kiitti niistä.

Opiskelu peruskoulun jälkeen on mulla vielä vähän ristiriidassa. Olen ääneen vakuuttanut monesti meneväni Jämsän lukioon opiskelemaan, pitkä matikka, fysiikka, kemia kaikki biologiat jne. Hyvät valmiudet minne vain. Mutta silti mietin, että harmittaako myöhemmin ellen lähde nyt sinne minne olis edes vähän viettiä? Luulen, että mietin tätä paljon itsekseni ja kuitenkin päätän vain tehdä niinkuin olen uskonut tekeväni viisivuotiaasta asti. Saattaa olla, että hautaan hetkeksi yhden unelmistani, mutta jos se harmittaa jälkeenpäin, voin luultavasti yrittää toteuttaa sen neljän, viidenkin vuoden päästä. Kielet vain ovat mun juttu.

Parin päivän aikana oon ollu väsyny ja vitsaillu asioilla, jotka alkaa vaivaamaan kun niitä tosissaan miettii. Toisaalta oon viettäny yhen parhaista viikonlopuistani pitkään aikaan. Mulla oli vielä paljon kerrottavaa, mutta tuli sellanen olo et nyt on aika lopettaa ja mennä pehkuihin. Ei enää mitään asiaa.
LinkReply

Comments:
[User Picture]From: emu__
2007-01-29 09:30 am (UTC)
Ei hitsi sä oot ajatellu!
Se on terveellistä.
Oot kyllä ihana.
(Reply) (Thread)
[User Picture]From: fanny_maria
2007-01-29 01:30 pm (UTC)
eiku oikeesti kopsasin tän vaa jonku toisen LJ:stä! ei ollu rahaa olla niin pitkää netis ,>
(Reply) (Parent) (Thread)
[User Picture]From: emu__
2007-01-29 02:50 pm (UTC)
mä tiesin et joku täs kusee. se se oli! kuulostiki vähän liian tutulta.
(Reply) (Parent) (Thread)
[User Picture]From: fanny_maria
2007-01-31 03:23 pm (UTC)
hei sori emmä tahallani!
(Reply) (Parent) (Thread)